Esitin toisella nikillä teoriaa maan arvon kohoamisen nykykäsitystä vastaan. On kuitenkin esitettävä kritiikkiä esittämääni vastaan ja se on: Koska esim. viljelysmaan omistaja on maan MYYJÄ on kai jotenkin luontevaa ajatella kohoavan arvon lankeamista hänelle ( ainakin osittian ? ). Onko tällainen käsitys validi, en tiedä. Tieteellinen nykykäsitys on se, että esim. viljelysmaan omistajalle tulee arvon kohoamisen etu itselleen ( ainakin osittain ).

Tosin esitin siis sellaista, että rakennusmaa ja rakennustontti syntyy vasta, kun rakennusluvat saadaan. Kai tämä on yksi tieteellisesti pätevä argumentti. Mutta kokoojakadut ja muut kadut sekä sähkö-, viemäri- ja vesijohdot rakentuessaan viittaavat rakennustontin syntyyn ja nämä rakenteet palvelevat juridisesti rakennustonttia, eikä viljelysmaata ( tai viljelysmaan omistajaa ). Tontin rakennuskelpoisuus syntyy kuitenkin vasta, kun rakennuslupa saadaan ja vasta silloin on kyse rakennusmaasta, jonka omistaja on selvillä ja markkinoilla kaupat ovat toteutuneet ja siis voidaan ja ryhdytään rakentamaan ( sitä ennen on kyse kaavatontista viljelysmaalle, jolle ei saa rakentaa ). Viljelijä voi tulla tontin omistajaksi ryhtyessään itse rakentajaksi tai rakennuttajaksi ( ? ). Puhun nyt aiempien aikojen järjestelyistä ja puhun hieman analysoimatta sekä intuitiivisesti, joten tieteellisyys on hieman syrjässä asioista. Nykyäänhän on käytössä maankäyttösopimukset, joiden sisältöä en tunne. Toki kaupunki voi mentellä niin, että rakentaa infrastruktuurin ja myy valmiita tontteja ostettuaan maan ensin viljelijältä. Tai ostajana on rakennusliike, joka myy sitten valmiiksi rakennettuja tontteja. Ja muistaa täytyy, että maanomistaja saa pyytää maan hinnaksi mitä haluaa. Pitäisin koko asiaa hankalana, mutta ehkä sitä on jo aiemmin syvällisesti käsitelty ?

Edellä on käsitelty jo maan arvon kohoamisen perusteita, mutta yksi suuri kysymys on se, että miksi kaupunkialueen tontti ylipäätään on paljon arvokkaampi kuin esim. viljelysmaan arvo ( molemmat neliölle ja neliötä kohden ) ?

Minulla on näsitä kaava- ja maan arvoasioista mielessä muutakin, josta voitaneen puhua tulevaisuudessa ( jos silloin muistan asioita ).