Se, että ylipäänsä on mahdollista jollekin maan kamaran paikalle fyysisesti rakentaa, ei merkitse automaattisesti sitä, että rakennuslupa on myös silloin myönnettävä. Rakentamista on kautta aikojen säännelty: Talonpoikaistontti ( laki säätelee ) ja kaupunkitontti ( laki ja kaava säätelee ) ovat lailliset rakennuspaikat. Lisäksi ovat muut asuin- ja muut rakennuspaikat, jotka ovat laillisia. Esim. Vuoden 1734 Laki puhuu rakennuskaaresta. Viittaan asutuksen alkamisen aikoihin kiinteässä asuttamisessa, jolloin tontti oli keskeinen asuinrakentamisen lupapaikka. Lisäksi oli muu rakentaminen. Asutusyhteisöllä oli sääntönsä.