Mitä ilmeisimmin viljelysmaan käyttöä oli uskonnollisista syistä säädelty kiinteän asutuksen alkaessa ja samalla oli kylän yhteisen metsänkin käyttöä säädelty uskonnollisperustaisten syiden määrätessä säädäntöä ( maan ja veden antimia ei saanut haaskata ). Mutta mitä on sanottava metsästä. Metsästä saadaan polttopuuta ja rakennuspuuta. On luultavaa, että kummankaan käyttöä kylän yhteisestä metsästä otettavine antimineen on samasta uskonnollisperustaisista syystä säännelty. Ja nän ollen tarvittavan polttopuun vain sai metsästä ottaa. Mutta olisiko rakennuspuun ottoa säädelty ? Varmaankin niin on. Ja tästä johtuu säädäntö, että ylipäätään on mahdollista ja lupa rakentaa puun määrän rajoissa: Vain tarvittavan rakennuspuun sai ottaa kylän yhteisestä metsästä ja silloin syntyi uskonnollisperustainen ( Ukko luo ja määrää metsän ihmisen suojaksi ) puun käyttö rakennustarkoituksiin ( ja siis yhteisön ja Jumalan rakennuslupa, vrt. myöhemmät kuninkaan säädökset yhdessä Jumalan kanssa säädetty ). Voitaneen ajatella, että maan fyysinen rakennuskäyttö on samaa perua ( perustus rakennukselle, Jumalan rajoittama maan käyttö ). Tämä siis koskee kiinteää asutusta sen syntyessä ( maan viljely ). Viljelykin on nähtävä perustamisoikeudesaan Jumalan ( Ukko ) säätelemäksi asiaksi ( ylipäätään mahdollisuus viljellä ja sen sääntely ). Voitanee ajatella, että koko kiinteä asutus on Jumalan säätelemää sen perustamisessa ja käytössä ( Jumala on Ukko ). Lisäksi on ajateltava kaiken Jumala-perustaisen säädännön olevan koko yhteisön elämään tiukasti määrävän perustan omaavaa: Kaikki oli Jumalan säädäntöä, jonka yhteisö omaksui ja jota yhteisö noudatti.