Pääsääntö on historiallisesti se, että kylän ( tontti on kylä ) maan ja veden käyttö oli sallittua vain kotitarpeeseen ( talon tarve ). Näin ollen uskonnollisista syistä johtuen oli maan ja veden käyttö pääsääntöisesti ainoastaan kotitarpeeseen mahdollistuvaa. Esim. puun käyttö yli kotitarpeen oli kiellettyä ja oli haaskausta. Entäpä rakentaminen ? Myös rakentaminen oli uskonnollisista syistä johtuen rajoitettua kotitarpeeseen ( yli kotitarpeen rakentaminen oli haaskausta ja siis kiellettyä Jumalan ja yhteisön säännöksissä ), vaikka joku saattoikin omistaa esim. 2 kylää. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ruokakunnalla ( manttaali ) saanut olla hallinnassaan kuin riittävän kokoinen asuinrakennus. Talon talousrakennuksiin päti sama sääntö ( joskin esim. entisen RakL:n mukaan talousrakennuksiin ei tarvinnut niiden rakentamiseen lupaa ). Joskus kauan sitten tehtiin kruunun toimesta talonkatselmuksia ja silloin rakennuksen koko tarkastettiin. Oliko karjatalous vain kotitarpeeseen kuuluvaa ? Ainakaan haaskaus ei ollut sallittua, uskoisin.